Mopo

Mopo. Asia, josta en ymmärrä paljon mitään. Monet ikäiseni puhuvat mopoista ja kevareista ja kaiken maailman vehkeistä ja itse olen aivan ulalla. Olen juuri siinä iässä, kun sen hankkiminen on ajankohtaista. Mutta ei minulle. Mietin, miksi nuoret haluavat mopon. Sillä ei kuitenkaan voi liikkua kovin pitkiä matkoja, sillä moottoritielle sillä ei saa mennä. Sillä liikutaan vain muutaman kilometrin matkoja kotikaupungissa, jotka voisi sotkea vaikkapa polkupyörällä, jolloin ei tarvitse maksaa bensakuluja, kunto kasvaa ja ei aina tarvitse pukea kuumaa kypärää päähän. Mopolla ei aiota ajaa koko loppuelämää, ja usein se myydään parin, kolmen vuoden kuluttua, usein halvemmalla, ja tappiota tulee. Sitten hankitaan ajokortti, ja mopokortilla ei kauheasti tehdä mitään sen jälkeen. Mopokortin hankkiminenkin maksaa paljon, moposta puhumattakaan. Onhan tietysti joitain ihmisiä, jotka mopolla ajavat pidempäänkin elämässä, mutta ei heitä paljon ole. Yksi syy mopon hankkimiseen on varmaan myös se, että muutkin kaverit hankkivat sen, eikä haluta olla ulkona heidän jutuistaan. Eipä siinäkään kauheasti järkeä ole.

Mielipiteeni onkin se, että mopot ovat aikalailla turhia, vievät runsaasti rahaa ja rapauttavat kunnon. Itse en mopoa aio hankkia, vaan hommaan ajokortin täysi-ikäisenä.

Suositut blogit.

Hesarin jutun innoittamana äidinkielen opettajamme antoi tehtäväksemme lukea suosittuja blogeja ja vertailla niitä. Aloitin tehtävän silmäilemällä Hanna Gullichsenin ylläpitämää  blogia. Blogissa käsitellään Hannan elämää sekä muotia. Henkilökohtaisesti en muodista ymmärrä paljon mitään, eikä minua kuvat vaatteista kiinnosta. Blogissa on myös paljon kuvia ravintoloista ja ruokalajeista. Joitain tämä selvästi kiinnostaa, mutta minä en ole innostunut pysymään blogissa enää sekuntiakaan.
Seuraava blogi on Mikko Rasilan ylläpitämä blogi. Valokuvaaja ammatiltaan oleva Rasila esittelee ottamiaan kuvia blogissaan. Blogi on englanninkielinen, mikä ei minua haittaa. Tekstiä ei ole paljon, mutta se on hämärää enkä jaksa lukea kaikkea, mitä Mikko on sepustanut blogiinsa. Kuvat ovat jotkut näyttäviä, mutta suuri osa on sumeita ja outoja, eivätkä ne säväytä minua paljoakaan. Gullichsenin blogi oli keveämpi ja selkeämpi, ja nästä kahdesta vaihtoehdosta valitsisin sen.
Kolmas blogi on Stella Harasekin ylläpitämä blogi  Olivia-lehden nettisivuilla. Blogilla on paljon lukijoita, mikä ei minua ihmetytä. Blogi on helppolukuista ja kuvat ovat hienoja, sekä siytä päivitetään useasti. Teksti ei sinällään minua kiinnosta mutta blogina tämä on selvästi paras. En tietenkään lukenut blogeja kovin kattavasti, mutta tämänlaise näkemyksen sain pienellä silmäyksellä.

Mitä blogiin sitten mielestäni kannattaa kertoa? Kaikkea elämästään ei todellakaan. On hyvä jos heittää vähän hatusta sekaan eikä kerro kaikkea yksityisyystietoja. Tekstejä voi kuitenkin lukea kuka tahansa.

Onko Joulupukkia oikeasti olemassa?

Suurimmalla osalla maailman ihmisistä on sellainen käsitys, että Joulupukki on vain pelleilyä ja lasten huuhaata. Mutta joidenkin mielestä Joulupukki on oikeasti olemassa ja jakaa aina jouluaattona lahjoja kaikkialle maailmaan. Minä itse en enää usko pukkiin, mutta voisiko hän sittenkin olla olemassa?
Tarujen mukaan Joulupukki asuu tonttuineen Korvatunturilla, Lapissa. Korvatunturin sivujen mukaan taru sai alkunsa, kun Markus-setä kertoi radio-ohjelmassaan 1927 Joulupukin asuvan Korvatunturilla. Tässä asiassa ei ole mitään hämärää. Yksi hämärä asia on, että lentäviä poroja ei ole ikinä löydetty eikä havaittu. Omassa lapsuudessanikin havaitsin Joulupukin kulkevan välillä pakettiautolla tai muilla välineillä, eikä suinkaan lentävillä poroilla. Mutta mistä sitä tietää, sillä joulupukille tuntuu kaikki olevan mahdollista. Esimerkiksi maailmassa on miljoonia pieniä lapsia, joiden luona joulupukin pitäisi käydä, eikä hänellä ole aikaa kuin reilu vuorokausi aikavyöhykkeet huomioon ottaen, joten näiden lentävien porojen pitäisi kulkea huimaa vauhtia verraten normaaleihin poroihin. Porojen pitäisi myös jaksaa vetää hirvittävää kuormaa, sillä kaikille lapsille vietävät lahjat painaisivat huiman määrän lisättynä Joulupukin elopaino.

Esimerkiksi näiden tietojen perusteella Joulupukkiin on vaikea uskoa. Mutta Joulupukkihan on ihmemies, jolle kaikki on mahdollista. Onkin mahdotonta sanoa, onko Joulupukkia olemassa vai ei, tieteellisten faktojen mukaan ei, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Teräksinen Takavyö

Joku oli saanut kuningasidean tarjota Hämeenlinnan kaikille 8-luokkalaisille lipun Hämeenlinnan Teatteriin katsomaan näytöstä Ilmari Jauhiaasen Teräksinen Takavyö. Idea oli kyllä oikeasti hyvä, sillä teatteri toi vaihtelua harmaaseen kouluarkeen. Itse esitys oli hyvä, jotkin asiat olivat hieman ennalta-arvattavia ja loppu jäi vähän tylsäksi, mutta muuten oikein hyvä esitys. Päähenkilö Aku Hirviniemi sopeutui rooliinsa mukiinmenevästi ja muutkin näyttelijät olivat erinomaista tasoa. Kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa esitys, jos vähänkin kiinnostaa ja on aikaa.

Minä lukijana

Lukijana olen laiska. Luen kirjoja harvoin, yleensä vain silloin, kun koulusta annetaan tehtäväksi lukea kirja. Sarjiksia sen sijan luen runsaasti, suurimmaksi osaksi Aku Ankkaa, mutta myös esim. B.Virtasta. Aamulla luen myös tuoreen lehden. Kirjoista fantasia- ja runokirjat eivät minua kauheasti viehätä. Minua kiinnostavat enemmän dekkarit ja historia-aiheiset kirjat. Luen myös jalkapallo-aiheisia kirjoja, jollainen minulla on tälläkin hetkellä työn alla. Lukuhetkeni keskittyvät enimmäkseen sarjakuvia ja aamun lehteä lukuunottamatta iltamyöhiin ennen nukkumaanmenoa.